Kirjoittanut raittiusseura | Toukokuu 3, 2010

Toivonportin perustaminen

Säätiön hallitus päätti yhdessä yhteistyötahojensa kanssa perustaa Terapiakeskus Toivonportti ky:n. Tarve terapiakeskusken perustamiselle nousi kiinteistösäätiön vuokralaisina toimivien terapeuttien toiminnan ja markkinoinnin tehostamisesta. Toivonportin toimialaksi onkin merkitty YTJ:ssä mainostoimisto. Erikoista oli se, että kommandiittiyhtiön vastuulliseksi yhtiömieheksi tuli Turun kristillisen raittiusseuran kiinteistösäätiö.

Kommandiittiyhtiön vastuullisena yhtiömiehenä toimiminen tarkoitti koko säätiön varallisuuden asettamista kyseisen yhtiön mahdollisten velkojen takeeksi yhtiön toimitusjohtajan yksinomaisen päätöksen perusteella. TKRS:n kiinteistösäätiön lisäksi kommandiittiyhtiön tuli toisena yhteisöosakkaana mukaan myös SUPLI, jonka toiminnan johtaja Pekka Larkela toimii myös terapeuttina. Säätiön hallitus ei ole suostunut kertomaan seuran johtokunnalle, miksi säätiöstä tuli perustetun  yhtiön vastuullinen yhtiömies. Yhtiön toimitusjohtajana on toiminut sen perustamisesta asti Pekka Larkela, joka on siis sekä SUPLI:n toiminnanjohtaja, että TKRS:N kiinteistösäätiön hallituksen jäsen. On todettava, että säätiörekisterin lakimiesten ehdoton kanta (puhelinkeskustelu 17.2.2009) on se, ettei säätiö voi toimia missään tapauksessa kommandiittiyhtiön vastuullisena yhtiömiehenä.

Edellä olevasta riippumatta oli säätiö, ainoana ilman omaa intressiä, mukana yhtiössä, jossa se, siis ilman omaa intressiä, oli myös ainoa riskin kantaja ja takaaja. Vaikuttaa siltä, kuin kyseessä olisi ollut henkilökohtaisen yrittäjäriskin ulkoistaminen SUPLI:n toimiessa asiassa aktiivisena eteenpäinviejänä.

Huolestuttavinta Toivonportti Ky:n perustamisessa oli se, mitä kyseinen manööveri kertoo säätiön hallituksen asiantuntemuksesta koskien säätiölakia ja säätiön omia sääntöjä. Säätiölaki säätää säätiön harjoittamasta yritystoiminnasta seuraavasti:

Säätiölaki

1. Luku

8 a § (13.7.1964/400)

Säätiö älköön harjoittako muuta liiketoimintaa kuin sellaista, joka on sen säännöissä mainittu ja joka välittömästi edistää säätiön tarkoituksen toteuttamista.

Säätiön säännöt säätävät seuraavasti:

2§ Tarkoitus

Säätiön tarkoituksena on hoitaa ja ylläpitää omistamallaan Turun kaupungin VII kaupunginosan 24. korttelin tontilla nro 2003 sijaitsevia asuin-, kokous-, ja kerhorakennuksia ja –tiloja sekä kristillisessä hengessä työskennellen vastustaa alkoholiluomien ja muiden päihdyttävien aineiden käyttöä, edistää terveitä ja raittiita elämäntapoja sekä työskennellä raittiutta edistävän yhteiskuntapolitiikan aikaansaamiseksi ja vahvistamiseksi.

3§ Toiminta

Säätiö toteuttaa tarkoitustaan hoitamalla omistamiaan kiinteistöjä sekä myöntämällä avustuksia.

On helppo havaita, ettei Toivonportti Ky täytä sen enempää säätiölain asettamia edellytyksiä hyväksyttävälle yritystoiminnalle, kuin edes säätiön omien sääntöjen säätämää tarkoitusta. Myöskään säätiön sääntöjen 3§:n tyhjentävä lista säätiön toimintamuodoista ei mahdollista yritysten perustamista.

Toivonportti Ky:n perustaminen ei siis täytä ehtoa, jonka mukaan asiasta olisi pitänyt säätää säätiön säännöissä tai se tulee olla johdettavissa suoraan tarkoituksesta. Hanke on ollut, kuten säätiörekisterikin on todennut, säätiölain vastainen, josta johtuen säätiörekisteri on määrännyt säätiön irroitettavaksi kommandiittiyhtiöstä, mikä onkin tapahtunut vuoden 2009 toukokuun aikana.

Toivonportin perustamisen yhteydessä tehtyä virheitä on perusteltu kiireellä, sekä hankkeen käytännön toteuttamisen ulkoistamisella. Seuran johtokunta hämmästelee säätiön hallituksen kykyä hankkia sen toiminna kannalta välttämätöntä tietoa sekä vastuunkantoa. Säätiölain vähäinenkin tuntemus, jota tulisi voida edellyttää säätiön hallituksessa toimivilta henkilöiltä, olisi estänyt koko yrityksen perustamisen. Asian selvittäminen vei seuran toiminnanjohtajalta helmikuussa 2009 noin viisi (5) minuuttia.

Perustamistoimenpiteiden ulkoistaminen ei ole riittävä peruste ilmenneille virheellisyyksille, koska säätiön ei olisi tullut koskaan edes ryhtyä koko hankkeeseen. Hake oli ja on edelleen säätiön omien sääntöjen ja säätiölain vastainen. Tämän olisi odottanut olevan selvää ja säätiön hallituksen jäsenten tiedossa, joten vastuu virheestä jää yksin hallitukselle. Hankeen käytännön toimista vastaamisen asiakseen saannut henkilö on toiminut hyvässä uskossa ja luottaen, että säätiön hallitus tietää, mitä se on tekemässä.

Mainokset
Kirjoittanut raittiusseura | huhtikuu 22, 2010

Sääntömuutoksen perustelut

TKRS:n kiinteistösäätiön hallitus perusteli sääntömuutosta suurin piirtein seuraavasti:

Säätiö ajanmukaistaa sääntönsä.

Säätiölaki säätää säätiön sääntöjen muuttamisesta seuraavasti:

4 LUKU

Sääntöjen muuttaminen sekä säätiön sulautuminen ja lakkauttaminen (27.3.1987/349)

17 § (13.7.1964/400)

Jos säätiön sääntöjen muuttaminen muuttuneiden olojen vuoksi tai muusta syystä havaitaan tarpeelliseksi, on säätiön huolehdittava niiden muuttamisesta ja haettava muutokselle patentti- ja rekisterihallituksen vahvistus. (13.12.1994/1172)

Sääntömuutokselle tulee olla siis olosuhteiden muuttumisesta johtuva peruste ennen kuin säätiö voi muuttaa sääntöjään riippumatta siitä, mitä säätiön säännöt muuten määräävät sääntöjen muuttamisesta. Se että sääntöjen muuttaminen on mahdollista ei vielä tarkoita sitä, että se olisi oikein tai edes laillista säätiölain tarkoittamassa merkityksessä.

Säätiörekisterin tulee valvoa, että sääntöjen muuttamisen edellytykset täyttyvät. Kiinteistösäätiö on perustellut omaa sääntömuutostaan pelkästään sääntöjen ajanmukaistamisella. Säätiön mielestä sen toimintaympäristössä oli siis tapahtunut niin merkittäviä muutoksia, ettei alkuperäisillä säännöillä jatkaminen ollu mahdollista, tai oikeammin laillista.

Kyseisen olosuhde muutoksen olisi siis pitänyt tapahtua vuoden 2000 syksyn ja 2006 kevään välisenä aikana. Seuran johtokunnan jäsenet ovat yrittäneet hahmoittaa 2000-luvun yhteiskunnallisia muutoksia, joilla olisi voinut olla vaikutusta säätiön toimintaympäristöön. Toisin kuin 1990-luku, jolloin koettiin mm Suomen liittyminen EU:n jäseneksi, jääkiekon maailmanmestaruus ja seteliselkärankaisia rötösherroja jahdanneen SMP:n konkurssi, on 2000-luku ollut varsin vakaan yhteiskuntakehityksen aikaa. Suurimpia muutoksia ovat olleet markan vaihtuminen euroon ja pääministeri Vanhasen suorittama viinan vapauttaminen veron alennuksen kautta. Kummallakaan yhteiskunnallisella murroksella ei kuitenkaa ole ollut mitään todellista merkitystä säätiön toiminnan kannalta.

Sääntömuutosta ei ole voitu perustella seuran toiminnan lakkaamisellakaan, koska seura oli vasta saanut, vuodesta 2005 alkaen, RAY:n rahoituksen kolmivuotiselle Omega-projektille. Seuran mahdollisesti hiipumassa ollut toiminta sai voimakkaasti uutta nostetta Omega-projektin myötä. Ihmetelemme tänäkin päivänä, millä tavalla säätiö katsoo toimintaympäristönsä muuttuneen niin paljon, että se on ollut pakotettu sääntömuutokseen. Mikäli riittävän merkittävää muutosta ei ole ollut, ei säätiön hallituksella ole ollut säätiölain tarkoittamaa pakottavaa syytä sääntömuutokseen.

Kaiken päälle säätiö jatkoi toimintaansa, suhteessa seuraan, kuin mitään ei olisi tapahtunut tai muuttunut, sen toimintaympäristössä tai -olosuhteissakaan.

Loppukevennykseksi iltasatu suositus: Keisarin uudet vaatteet.

Kirjoittanut raittiusseura | huhtikuu 17, 2010

Sääntömuutoksen outoja yksityiskohtia

Säätiön sääntömuutos prosessi sai alkunsa vuoden 2006 ensimäisessä säätiön hallituksen kokouksessa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kyseisessä kokouksessa oli myös kutsuttuna läsnä seuran edustus, kertomassa vasta aloittaneesta Omega-projektista.

Seuran edustajien eli puheenjohtaja Heimo Valkaman, Matti Lahtisen ja Heidi Järvisen poistuttua kokouksesta oli esityslistalla seuraavana kohtana säätiön sääntöjen muuttaminen. Huolimatta siitä, että seuran edustus oli läsnä, ei kukaan läsnäoleva säätiön hallituksen jäsen nähnyt tarpeelliseksi informoida seuran edustajia edessä olevasta sääntömuutoshankkeesta.  Asia on luonnollisestikin ollut esityslistalla, koska säätiön säääntöjen muuttamista ei saa käsitellä kokouksessa lisättynä asiana.

Säätiölaki ja säätiön säännöt määräävät, että mikäli hallituksen kokouksessa on tarkoitus käsitellä säätiön sääntöjen muuttamista, on siitä mainittava erikseen kokouskutsussa. Milloin sääntömuutos ei ole mainittu erikseen kokouskustussa, ei sitä koskevaa asiaa saa käsitellä hallituksen kokouksessa.

Jostain syystä sätiön hallitus koki yksimielisesti tarvetta olla mainitsematta asiasta millään tavalla seuran edustajille. Seuraava mielenkiintoinen seikka on se, että vaikka säätiön hallituksen jäsenet olivat saaneet kotitehtäväkseen miettiä omaa ehdostustaan säätiön uusiksi säännöiksi, oli seuraavassa kokouksessa kutsuttuna asiantuntijana läsnä Hannu Suhonen (ent. kansansedustaja, SMP, Tina Mäkelän puoliso). Eräs säätiön hallituksen jäsen on todennut asiasta, että hän hieman yllättyi kun Suhonen tuli paikalle.

Säätiön asiamies Marja Aaltonen on kertonut, keskustellessaan sääntömuutoksesta seuran puheenjohtajan Pertti Kähkösen ja silloisen toiminnanjohtaja Matti Lahtisen kanssa helmikuussa 2009, että häntä vähän nauratti postittaa sääntömuutospapereita, koska hankkeen perusteluna oli vain se, että säätiö ajanmukaistaa sääntöjään. Mainittakoon, että Lahtinen oli tuolloin vielä myös säätiön työntekijä.

Joka tapauksessa on selvää, että sääntömuutos salattiin tahallisesti seuran johtokunnalta ja salaamiseen osallistui myös säätiön asiamies Marja Aaltonen, joka oli tuolloin myös seuran rahastonhoitaja ja  jäsenkirjuri.  Aaltonen ei selvästikään itse kokenut roolituksessaan ristiriitaa tai pettävänsä seuran luottamusta.

Kirjoittanut raittiusseura | huhtikuu 10, 2010

Seura säätiön vuokralaisena

Seura jatkoi toimintaansa perustamansa säätiön hoitamissa tiloissa, kuten jo yli 70 vuotta aiemminkin. Säätiö hallituksen oli nautittava seuran luottamusta, sillä se oli seuran valitsema. Asian olisi pitänyt olla niin aina siihen asti, kunnes seura jonain päivänä mahdollisesti lopettaisi virallisesti toimintansa. On normalia, että yhdistysten perustamat säätiöt alkavat täydentämään itse itseään siinä vaiheessa kun säätäjänä toiminut yhteisö lakkaa olemasta. Sen sijaan se, että näin tapahtuu säätäjän ollessa hyvävoimaisena ja täydessä toiminnantouhussa on erityisen poikkeuksellista. Sellaista ei yleensä tapahdu, ei ainakaan säätäjän tietämättä.

Seura solmi säätiön kanssa vuokrasopimuksen 14.2.2002. Solmittu vuokrasopimus oli taannehtiva ja sen alkupäiväksi tuli säätiön toiminnan aloittamispäivä 1.11.2000. Vuokrasopimuksen pääasiallinen tarkoitus oli mahdollistaa seuralle sen halutessa erilaisten vuokra-avustusten anominen. Jälkeenpäin voi arvioida, miten kristillinen kyseinen motiivi oli alunperin. Riippumatta vuokrasopimuksen laatimisen alkuperäisestä syystä kyseinen sopimus muodosti lainvoimaisen perustan säätiön ja seuran välisille suhteille, sekä erilaisille taloudellisille järjestelyille.

Kaiken aikaa säätiön perustamisesta lähtien säätiö toimi eräissä asioissa tavalla, jota on pidettävä vähintäänkin erikoisena ja sääntömuutoksen jälkeen ongelmallisena. Säätiö pidätti seuran kanssa tehdystä vuokrasopimuksesta huolimatta kaikki salien ulosvuokrauksesta syntyvät varat itsellään. Säätiö tuloutti seuralle ainoastaan tilaisuuksiin liittyvät tarjoilutulot. Säätiön toimintaa voitiin pitää alkuperäisten sääntöjen voimassa ollessa hyväksyttävänä. Sääntömuutoksen irroitettua säätiön seurasta itsenäiseksi toimijaksi, jonka suhde seuraan oli pelkästään vuokranantajan suhde vuokralaiseen, olisi salivuokrarahat pitänyt tulouttaa seuralle, koska juhlasalitilat ja Keltainen Tupa oli vuokrattu seuralle sen yksinomaiseen käyttöön. Sen sijaan, että säätiö olisi tulouttanut seuralle sille kuuluvat varat, tai esittänyt uutta sopimusta, säätiö otti tiloihinsa uusia vuokralaisia, joilla oli vastiikkeeton käyttöoikeus seuralle vuokrattuihin tiloihin. Merkittävin tällainen vuokralainen oli vuosina 2007-2009  Suomen Uusperheellisten Liitto ry (SUPLI), jonka toiminnan johtaja Pekka Larkela ja liittohallituksen puheenjohtaja Tina Mäkelä toimivat myös säätiön hallituksessa, Tina Mäkelän toimiessa säätiön hallituksen puheenjohtajana.

Seruan menettämät salivuokratulot nousevat vuosien 2001-3/2010 ajalta pelkältä pääomaltaan useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin, summa perustuu arvioon vuotuisesta kertymästä, jonka esitti säätiön pj Tina Mäkelä seuran ja säätiön välisessä neuvottelussa tiistaina 31.3.2009.

Kirjoittanut raittiusseura | huhtikuu 8, 2010

Säätiön perustaminen ja määräysvallan menettäminen

Raittiusseura päätti pitkän prosessin jälkeen säätiöittää kiinteistöomaisuutensa osoitteessa Rauhankatu 12b, Turku. Säätiö perustettiin loppusyksystä 2000, jolloin sen ensimäinen hallitus valittiin alkuperäisten sääntöjen mukaisesti Seuran vaalikokouksessa vuosiksi 2001-2003. Säätiön perustamisen voimahahmona toimi prosessin läpivienyt puheenjohtaja Aarre Kero, joka luopui myöhemmin sekä seuran että säätiön toiminnasta terveyssyistä. Aare Keron tukena prosessia toteuttamassa oli isännöitsijä Marja Aaltonen ( tuolloin Jukkola). Seura luovutti säätiön pääomaksi kiinteistön, johon kuului kerrostalo juhlasalitiloineen, Keltainen Tupa (1870-luvulla rakennettu puutalo sisäpihalla) sekä 50 000 mk rahaa. Säätiön pääoma oli yhteensä, vuoden 1998 aikana tehdyn arvostamisen mukaan, 10 325 000 mk:n kiinteistö ja 50 000 mk rahaa. Säätiölle luovutetun pääoman lisäksi seura lainasi säätiölle 100 000 mk kahdeksi vuodeksi. Kyseisen alkupääoman arvo on suoraan euroiksi käännettynä 1 761 801,05€ sisältäen tuon 16 819,04€:n lainan.

Säätiön hallitus valittiin sääntöjensä mukaan uudelleen vuoden 2003 vaalikokouksessa, jolloin valituiksi tulivat Tina Mäkelä (ent kansanedustaja, SMP), Pekka Larkela, Markku Anttila, Isko Suominen ja Orvokki Tempo. Tämä säätiön hallitus muutti säätiön sääntöjä vuoden 2006 keväällä, samana vuonna kun säätiön hallitus olisi pitänyt valita uudelleen.

Sääntömuutoksessa, jonka Patentti- ja rekisterihallituksen Säätiörekisteri (PRH) vahvisti 1.6.2006 muutettiin pykälä, joka sääti säätiön hallituksen asettamisesta. Sääntömuutoksessa poistettiin Seuran oikeus asettaa säätiön hallitus, hallituksen jäsenten velvollisuus olla seuran jäseniä sekä luotiin uutena mahdollisuus ainaisjäseniin. PRH ei antanut päätöstä tiedoksi seuralle, eikä pytänyt asiassa seuralta minkäänlaista lausuntoa. Säätiö siirtyi 1.6.2006 annetulla päätöksellä Seuran demokraattisesta kontrollista pienen, itseään täydentävän, ryhmän kontrolliin.

Seura oli menettänyt määräysvaltansa säätiöittämäänsä lähes 2 000 000€:n omaisuuteen, jonka säätiöittämisen tarkoitus oli ainoastaan helpottaa mainitun omaisuuden hoitoa.

Kategoriat